Mikä meni pieleen -opin paikka

Joulukuu oli kulkenut melkein puoleenväliin saakka.
Tuuli oli tuonut kinoksittain lunta Jyväskylän kaduille. Ihmiset kulkivat läpi tuiskun kuka milläkin asioilla, toinen toistaan kiireisemmän näköisenä.

Liian harva oli kuitenkin joulukuun mittaan kävellyt sisään Keskustien väliaikaiseen teatteritilaan katsomaan koko illan improvisaatioesitystä.

Pienessä huoneessa Väinönkadulla kokoontui seitsämän hengen teatteriryhmittymä. Vuokrasopimus uuteen toimistotilaan oli jo tehty ja väliaikaisen teatteritilan vuokra-aika loppuisi parin päivän päästä. Väinönkadun huone alkoi käydä pieneksi näin usealle hengelle. -Happi oli vähissä jo puolen tunnin kokoustamisen jälkeen.
Illalla oli alkamassa viimeinen Unelmapeli esitys. Katsojia tulossa n. 15 henkeä.
Ryhmä alkoi purkamaan tilannetta. Kysymys kuului:

Miksi Unelmapeli ei tavoittanut katsojia?

-Oliko nimi liian valju ja epäselvä? Veikö se viestin väärään suuntaan? Ehkä nimi ja ulkoasu ei kuvastanut riittävästi sitä mistä hommassa oli kyse.
-Tuotantopäätös syntyi niin nopeasti, että proggista ei ehditty lanseeraamaan ja se ei noussut esille kaupungin muun tarjonnan seasta.
-Oliko lipun hinta liian korkea ihmisten mielestä? 15-13€
-Esitys on rakenteeltaan erilainen kuin kellään muulla, miten sen saa brändättyä? Miten viestin saa ulos ja esille.

Keskusteli polveili ja ratkaisuja tehtiin. Ilman riskien ottamista ei synny uutta. Taas opittiin. Eteenpäin mennään ja ensi vuonna paukkuu uudet suunnitelmat, hyvällä fiiliksellä :)

Hyvää joulukuusta

Jos tästä jotain hyvää koittaa etsiä tästä joulukuusta niin se onnistuu helposti.

Lumi tuli. Toi valon.
Ulkotulien valokin heijastuu iloisesti hangesta.

Nauru kuplii pikkujouluissa.
Huolet haihtuvat hetkeksi.
Tarpeetonta kantaa kaiken aikaa.

Oikaise ruotosi ihminen ja hymyile,
vaikka pakolla.
Aivoillesi se on se ja sama,
Aivot tulkitsevat hymyn merkiksi hyvästä.
Huokaise.
Katsele.
Kuuntele.
Huokaise vielä.
Hymyile.

Joulukuusta katsoessa
eteenpäin
uuteen vuoteen
katsoo kauas
unelmiin.